 |
|||
 |
|||
 |
|||
 |
|||
 |
|||
 |
|||
 |
|||
 |
|||
 |
|||
 |
|||
|
 |
|
 |
 |
|
|
BusineskulttuuriItalian kaupankäyntitavat ja business kulttuuri eroavat suomalaisista käytännöistä monin tavoin, mutta itse en haluaisi korostaa tarpeettomasti näitä eroja, koska olen huomannut, että käytännössä kuitenkin ne yritykset ja yrittäjät, jotka keskittyvät asiaansa, eivät juuri kärsi näistä eroista. Olen monta kertaa joutunut toteamaan käytännössä, että monen eri liikealan välillä on suurempia eroja kuin Suomen ja Italian business kulttuureissa. Samalla alalla toimivat ymmärtävät toisiansa yleensä hyvin nopeasti kansallisuuseroista huolimatta. Suuri käytännön este neuvottelujen etenemiselle on usein kielitaidon puute, sillä suomalaiset yrittävät tulla toimeen italialaisten kanssa englannin kielellä, jota moni italialainen ei hallitse ollenkaan tai ei hallitse riittävän hyvin. Luonnollisesti vientitoimintaa harrastavat yritykset ovat yleensä hyvin organisoituja ja niillä on kielitaitoista henkilökuntaa. Italialaiset ovat suuria esteetikkoja ja he mittaavat usein ihmisen siitä, miten hän on pukeutunut tai käyttäytyy. Pukeutumisen tulee olla aina asiallista eikä shortseissa ja varvastossuissa kannata ilmestyä paikallisen yrityksen konttoriin (näinkin on käynyt). Mielestäni paras lähtökohta pukeutumiselle on klassinen tyyli, mikä sopii aina. Italiassa työpaikkailmoituksissakin vaaditaan usein ”bella presenza” eli vapaasti käännettynä kaunista olemusta. Suomalaista saattaa ehkä jopa tympiä italialaisille ominainen tapa tarkastella pelkkiä ulkonaisia kauneisseikkoja, mutta toisaalta tämä kauneuden arvostaminen tai kauneuskulttuuri on tehnyt italialaisista kuuluisan design-kansan. Ajatelkaapa vaikka muotia, huonekaluja, ajoneuvoja ja kuuluisia teollisia muotoilijoita kuten Giugiaroa, Bertonea tai Pininfarinaa. Suomalainen keskittyy ehkä enemmän asioiden käytännölliseen puoleen, toimivuuteen ja tehokkuuteen jättäen ehkä design-kysymykset vähemmälle huomiolle. Italialaiset ovat tottuneet jo vuosisatojen ajan elämään urbaanissa ympäristössä ihmisten keskellä, jossa keskustellaan jatkuvasti ja he olettavat, että muutkin keskustelevat. Suomalainen hiljaisuus voidaan kokea siten, että henkilö on pelkästään asiallinen, mutta moni italialainen kokee sen kiusalliseksi, minkä jälkeen hän saattaa alkaa puhua entistä enemmän, minkä taas suomalainen saattaa kokea vielä oudommaksi ja häiritsevämmäksi. Joskus hiljaisuus tulkitaan siten, että henkilö on suuttunut jostakin. Joka tapauksessa on hyvä lähteä siitä, että italialaisten kanssa kommunikoidaan aktiivisesti kaikin tavoin. Jos olet Suomessa tottunut sanomaan pari sanaa, niin Italiassa sinun tulisi todennäköisesti sanoa neljä tai kuusi sanaa samassa ajassa. Jos saat kirjeen tai faksin italialaiselta partneriltasi, vastaa siihen välittömästi, vaikka sinusta tuntuisi, että se on turhaa asioiden toistamista. Tämä on ehkä yksi suurimmista kysymyksistä, joka ihmetyttää tai jopa ärsyttää italialaisia: Kirjeet ja faksit, joihin ei vastata. Italialaisten kulttuuritietämys on usein loistava, minkä vuoksi hyvä kulttuurituntemus voi edesauttaa keskustelujen eteenpäinviemisessä. Kun italialaiset puhuvat keskenään, he keskeyttävät useasti toisensa kesken lauseen, mutta tämä on normaalia. Suomalainen saattaa odottaa, kunnes hän saa sanoa omat ajatuksensa. Monesti käy kuitenkin niin, että jos odottaa kiltisti omaa puheenvuoroansa, niin sitä ei saa ollenkaan, ja toisesta osapuolesta saattaa tuntua, ettei suomalainen osallistu keskusteluun. Alkoholikulttuuri on italiassa selvästi erilainen kuin Suomessa. Yksi asia, jonka suomalaisen vierailijan tulee ymmärtää hyvin on se, että Italiassa humaltumista pidetään häpeällisenä. Lounaan tai illallisen kanssa voidaan nauttia viiniä, useitakin laseja, mutta ei pidä juoda humaltumiseen asti. Sitä ei pidetä fiksuna. Lounaan tai illallisen jälkeen tarjottavan kahvin kanssa voidaan tarjota usein väkijuomia kuten grappaa tai limoncelloa, mutta sitäkin tulee ottaa vain kohtuullinen määrä – vain yksi lasillinen. |
